keskiviikko 10. syyskuuta 2014

klo 00.14

Muistin taas kuinka ihanaa on tutustua uusiin ihmisiin, vaikka edes pintaraapaisun verran.

Mua itseäni kiehtoo hurjan paljon ihmisten elämäntarinat, se miksi ja miten joku on nyt siinä missä on. Ne tarinat on niitä joita rakastan kuunnella loputtomiin ja joista saan usein paljon irti.

Viimeisen viikon aikana oon työni puolesta saanut tavata aivan uskomattomia ihmisiä eri elämäntilanteissa, eri ikäluokista, eri aloilta ja ajatusmaailmoiltaan hyvin erilaisia.

Kaikkia on kuitenkin yhdistänyt palava intohimo omaa tekemistään kohtaan. Jokainen näistä ihmisistä on löytänyt oman paikkansa maailmasta, oman tapansa toteuttaa itseään ja elää. Näistä ihmisistä on huokunut tyytyväisyys, varmuus ja hyvä olo.  

On helppo olla ihmisen seurassa joka tuntee itsensä ja on tyytyväinen omassa elämässään, itsensä kanssa. Sellaisen ihmisen ei tarvitse todistella mitään kenellekkään eikä myöskään toista lyttäämällä korottaa asemaansa.  Se hyvä energia mitä oikeasti hyvinvoiva elämäänsä tyytyväinen ihminen jakaa ympärilleen on uskomatonta.

Kello on jo vaikka mitä mutten malta vielä nukkua. Tuntuu että näiden päivien jälkeen mulla on taas satoja uusia ideoita ja ajatuksia joita käydä läpi ja punnita, tavoitteita joita kohti mennä. Tänään uskalsin   ottaa ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti mun haaveitani.

Hymy tarttuu ja positiivisuus tarttuu.

Rohkeus ja varmuus motivoi.














tiistai 9. syyskuuta 2014

Ajatuksia aamulla.

Tänään olen kiitollinen, monesta asiasta.

Olen onnellinen, koska voin olla.

Aurinko paistaa, vastaantulijat hymyilevät,
kaupunki näyttää kauniilta heti aamulla.

Siinä istuessa senaatintorin laidalla kahvikuppi kädessä, ihmisvilinää seuraten, mietin kuinka onnellinen olen siitä että uskalsin nuorempana lähteä tänne, vaihtaa kaupunkia vailla päämäärää. 

Vaikka kaikki onkin vielä omalla tavallaan kesken, olen perillä. Olen saanut kokea paljon, tutustua aivan upeisiin ihmisiin. Toiset ovat olleet elämässäni mukana vain hetken, toiset jääneet pysyvästi. Ehkä tulevaisuuden suunnitelmani eivät ole vielä niin selkeitä kuin voisivat olla, mutta tärkein ja pysyvin asia on ympärillä;perhe. Kaikkeen muuhun mulla on elämän verran aikaa. 

Hymyilen, ja maailma hymyilee takaisin. 


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Klo 00.13

Minä uskon uusiin aamuihin ja auringon nousuihin,
niissä piilevät vastaukset.

Uskon hymyyn,

uskon kyyneliin ja nauruun,

kuinka kukaan voisi olla aidompi ja lähempänä itseään tai toista kuin tunteiden vallassa.


Uskon ajatuksen voimaan,

Uskon rohkeuteen ja yrittämiseen,


Uskon siihen että elämä kantaa, 
on aina kantanut ja tulee kantamaan,
tapahtui mitä tahansa.


Uskon rehellisyyteen,

Uskon luottamukseen,
toista ihmistä ja elämää kohtaan.

Uskon hetken merkitykseen,

Uskon pyyteettömyyteen ja antamiseen,

Uskon rakkauteen,


Minä uskon hyvään,
huolimatta siitä että se saisi minut 
näyttämään sinisilmäiseltä hölmöltä muiden silmissä.

Uskon hyvään,
tulen aina uskomaan,
koska mitä jäisi jäljelle jos en uskoisi?





maanantai 1. syyskuuta 2014

ajatuksia tänään


Olla niin kiinnostunut kaikesta,
tekee mun elämästä mielenkiintoista.

On taas sata uutta suunnitelmaa,
asiaa josta innostua,
vaihtoehtoja tulevaisuudelle, polkuja joita kulkea.
Haluaisin tehdä kaiken, nähdä kaiken,
osata, opiskella montaa eri asiaa.

Levoton olo,
mistä tiedän mitä valita,
tai edes mistä aloittaa.




lauantai 30. elokuuta 2014

Parasta tänään

Käpertyä juuri kuivausrummusta tulleeseen,
 pehmeään ja lämpimään pussilakanaan.
Juoda kuppi kahvia,
villasukat jalassa,
kaivautua syvemmälle sohvan nurkkaan
ja vain olla. 

perjantai 29. elokuuta 2014

tänään

Me kaikki kolme kipeinä,
neljän seinän sisällä,
kokopäivän.
Rakastan meitä yhdessä.

On satanut, niinkuin syksyisin on tapana.

Haluaisin paeta lämpimään. Tuntea hiekan varpaiden alla, auringon iholla, tuulen hiuksissa, nauraa ilman huolia, hetken.

Parasta tänään

Lauletaan yhdessä, sanoja,
minä ensin, sinä toistat.

Sinä minun sylissä, yhdessä.
Keinutaan.

Kuuntelen sinua, pientä laulua.
Ääntäsi, olet ihana.
Rakas tyttöni, ethän kasvaisi.


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Aamupäivä

Tänään nautin rauhallisesta aamupäivästä.

Syön aamiaista ilman kiirettä.

Luen. Nautin hiljaisuudesta. Tässä talossa sitä on niin kovin vähän tarjolla.

Teen ruoan valmiiksi, pitkästä aikaa ilman pienen ihmisen paidasta nykimistä ja jalassa roikkumista.

Annan ajatusteni vaeltaa asioihin joille arjen kiireen keskellä ei ole aikaa. 

Suunnittelen tulevaa. Vaikkei sitä koskaan liian tarkasti kannattaisi tehdäkkään, elämällä kun on usein tapana tarjota arvaamattomia yllätyksiään.

Teen listoja asioista jotka haluan syksyn aikana toteuttaa; opiskelut, työssä kehittyminen, uskaltaminen,säännöllinen kuntosali, puhdas ravinto, aikaa itselle, läsnäolo perheelle. Rakastan listojen tekemistä. 

Juon vielä yhden kupin kahvia, rauhassa, ennenkuin muut kotiutuvat. 

Parituntia ihan vaan itsensä kanssa voi joskus rentouttaa enemmän kuin mikään loma :)





tiistai 26. elokuuta 2014

parasta tänään

Ei kulu päivääkään,
etten kummastelisi
kuinka paljon voi rakastaa.

huonopäivä.

Inhoan huonoja päivä. 

Eniten siksi että tästä päivästä ei mikään muu tehnyt huonoa kuin mun omat ajatukseni. 

Mun rakas Mummuni, joskus sanoi mulle että "jos on sellainen asia joka ahdistaa ja jolle ei mitään voi tehdä, niin sitä pitäisi ajatella hetki ja sit laittaa se ajatuksissa omaan laatikkoon ja laatikko syrjään. Kun laatikko on syrjässä, on taas tilaa muille ajatuksille, niille jotka tekee iloiseksi. Muista että kaikki elämässä on kuitenkin meidän omasta päästä ja ajatuksista kiinni."

Voi mummu, olisitpa täällä vielä tänään. 

Huomenna uusilla ajatuksilla :)





sunnuntai 24. elokuuta 2014

parasta tänään

Kun ulkona on jo hämärää, me heilumme musiikin tahdissa.

Niinkuin joka ilta, kanssasi.
Pyörimme, kierimme,
kädet sivuilla, 
taas ympäri.
Suoraan syliin.

Nauramme naurua joka ei lopu. Niinkuin onnelliset nauravat.

Sinun kanssasi, rakas tyttöni.


sadepäivänä

Sataa taukoamatta, koko päivän ajan.

Sadepäivissä on oma viehätyksensä.

Ne alkavatkin omalla rytmillään; aamupalaa syödään hitaasti, rauhassa. Kahvia juodaan pari kuppia enemmän kuin normaalina päivänä. 

Tuntuu kuin aika olisi hetkeksi, jollei pysähtynyt, niin ainakin hidastanut kulkuaan. Kellonajalla ei ole tänään merkitystä, meistä kenellekkään.

Tälläisinä päivinä voi hyvällä omallatunnolla pysyä kotona. Keskittyä nauttimaan rauhasta ja kiireettömyydestä.

Sateen tasainen ropina lyö ikkunaan, ulkona on harmaata. Tuntuu kuin olisi satanut jo ikuisuuden.

On ihanaa olla sisällä, lämpimässä, yövaatteet päällä, höyryävä kahvikuppi kädessä. Me kolme vain, ilman mitään sen suurempaa tai erikoisempaa.

Kulutamme aikaa katsellen vanhoja valokuvia ja lastenelokuvia, luemme samat kirjat ties kuinka monennetta kertaa. Tyttö kiljaisee nurkan takaa "kukkuu" ja me nauramme.

Sataa, sataa ja sataa. Taukoamatta. Koko päivän ajan.


Vain olla- voiko olla parempaa tapaa viettää yksi syksyinen lauantai :)



torstai 21. elokuuta 2014

pari ajatusta onnellisuudesta



Joskus sitä pysähtyy miettimään,

tai ehkä paremmin sanottuna huomaamaan,

kuinka onnellinen voikaan olla ilman mitään sen erityisempää syytä,

ja silti niin monesta eri syystä.



Aiemmin luulin että ollakseni onnellinen tarvitsisin rahaa ja menestystä sekä jonkun toisen ihmisen tekemään mut onnelliseksi. Mulla oli isot paineet elää niinkuin muut halusi, näyttää että pärjään yksin. Mietin pääni puhki isoja tulevaisuuden suunnitelmia, silti innostumatta mistään. Mulla taisi olla tosi kova tarve todistaa muille että olisin onnellinen. Elämässä piti tapahtua jatkuvasti, tavallinen olisi tylsää. Yritin haalia ympärilleni isoa ystäväjoukkoa, koska muillakin oli, roikun silloisissa poikaystävissä kuin pelastusrenkaissa, juoksin viikonloput baareissa ja silti tunsin olevani ihan hirveän yksin.


Muistan noista ajoista ensimmäisen hetken kun pitkiin aikoihin tunsin olevani onnellinen. Siitä hetkestä on tullut yksi mun rakkaimmista muistoistani, vaikkei siinä mitään erityistä muiden silmillä olekkaan. Olin lähtenyt ulkomaille töihin, jättänyt kaiken tutun hetkeksi taakse ja matkustanut yksin keskelle vierasta kulttuuria. Kun myöhään illalla lentoni laskeutui, ei sovittu kyyti ollutkaan tullut, akku oli loppumassa ja rahaa tilillä pari euroa. Menin kentän yhteydessä olevan kahvilan terassille, tilasin colan jäillä, sytytin tupakan ja istuin hiljaa. Ilta oli todella kuuma, tähdet loistivat pimeällä taivaalla, kuu oli hassusti väärinpäin. Tuuli lämpimästi. Silloin mä muistan miettineeni kuinka hiton onnellinen voinkaan olla, just tässä ja just nyt. Mietin kuinka rohkea olinkaan kun uskalsin lähteä muiden mielipiteistä välittämättä. Ja mua alkoi naurattamaan kun tajusin istuvani siellä maailman onnellisimpana ihmisenä keskiyöllä, nauttimassa lämpimästä tuulesta, tähdistä ja yksinäisyydestäni, vaikken edes tiennyt millä pääsisin perille sinne mihin olin matkalla.



Nykyään mun onneni koostuukin hetkistä tässä ja nyt. Se koostuu asioista jotka on vain lainassa mulla, joista pystyn nauttimaan vain jos muistan elää tässä ja nyt, nähdä kauneuden pienimmissäkin arkisissa asioissa; yhdessä löhöily aamuisin, kaunis auringonlasku, tuoreet mansikat, mun tytön nauru, puhelu ystävältä. 
Onnea on osata nauttia arjesta, koska sitähän suurin osa elämästä on. 
Onnea on olla pitämättä mitään tai ketään itsestäänselvyytenä. 
Joku on joskus sanonut että voin olla näin onnellinen vaan koska oon tyytynyt vähempään. 
Itse olen erimieltä. 
Onni on nyt.


Valitettavasti se mikä mut opetti arvostamaan niin paljon tätä hetkeä, vaati elämäni rakkaimman ihmisen menettämisen, sen viimeisen hetken yhdessä, viimeisen halauksen ja hyvästelyn ennen ikuisuutta. Silloin tajusin hetken merkityksen ja ohikiitävyyden. Lopullisuuden.

Parasta tänään



Kävellä rankkasateessa rattaiden, kauppakassien ja riemusta kiljuvan neidin kanssa.


Pysähtyä.


Kastua läpimäräksi ja nauraa yhdessä, 
kaatosateessa,
keskellä tietä.