pari ajatusta onnellisuudesta

Joskus sitä pysähtyy miettimään,

tai ehkä paremmin sanottuna huomaamaan,

kuinka onnellinen voikaan olla ilman mitään sen erityisempää syytä,

ja silti niin monesta eri syystä.


Aiemmin luulin että ollakseni onnellinen tarvitsisin rahaa ja menestystä sekä jonkun toisen ihmisen tekemään mut onnelliseksi. Mulla oli isot paineet elää niinkuin muut halusi, näyttää että pärjään yksin. Mietin pääni puhki isoja tulevaisuuden suunnitelmia, silti innostumatta mistään. Mulla taisi olla tosi kova tarve todistaa muille että olisin onnellinen. Elämässä piti tapahtua jatkuvasti, tavallinen olisi tylsää. Yritin haalia ympärilleni isoa ystäväjoukkoa, koska muillakin oli, roikun silloisissa poikaystävissä kuin pelastusrenkaissa, juoksin viikonloput baareissa ja silti tunsin olevani ihan hirveän yksin.


Muistan noista ajoista ensimmäisen hetken kun pitkiin aikoihin tunsin olevani onnellinen. Siitä hetkestä on tullut yksi mun rakkaimmista muistoistani, vaikkei siinä mitään erityistä muiden silmillä olekkaan. Olin lähtenyt ulkomaille töihin, jättänyt kaiken tutun hetkeksi taakse ja matkustanut yksin keskelle vierasta kulttuuria. Kun myöhään illalla lentoni laskeutui, ei sovittu kyyti ollutkaan tullut, akku oli loppumassa ja rahaa tilillä pari euroa. Menin kentän yhteydessä olevan kahvilan terassille, tilasin colan jäillä, sytytin tupakan ja istuin hiljaa. Ilta oli todella kuuma, tähdet loistivat pimeällä taivaalla, kuu oli hassusti väärinpäin. Tuuli lämpimästi. Silloin mä muistan miettineeni kuinka hiton onnellinen voinkaan olla, just tässä ja just nyt. Mietin kuinka rohkea olinkaan kun uskalsin lähteä muiden mielipiteistä välittämättä. Ja mua alkoi naurattamaan kun tajusin istuvani siellä maailman onnellisimpana ihmisenä keskiyöllä, nauttimassa lämpimästä tuulesta, tähdistä ja yksinäisyydestäni, vaikken edes tiennyt millä pääsisin perille sinne mihin olin matkalla.



Nykyään mun onneni koostuukin hetkistä tässä ja nyt. Se koostuu asioista jotka on vain lainassa mulla, joista pystyn nauttimaan vain jos muistan elää tässä ja nyt, nähdä kauneuden pienimmissäkin arkisissa asioissa; yhdessä löhöily aamuisin, kaunis auringonlasku, tuoreet mansikat, mun tytön nauru, puhelu ystävältä. 

Onnea on osata nauttia arjesta, koska sitähän suurin osa elämästä on. 

Onnea on olla pitämättä mitään tai ketään itsestäänselvyytenä. 

Joku on joskus sanonut että voin olla näin onnellinen vaan koska oon tyytynyt vähempään. 

Itse olen erimieltä. 

Onni on nyt.


Valitettavasti se mikä mut opetti arvostamaan niin paljon tätä hetkeä, vaati elämäni rakkaimman ihmisen menettämisen, sen viimeisen hetken yhdessä, viimeisen halauksen ja hyvästelyn ennen ikuisuutta. Silloin tajusin hetken merkityksen ja ohikiitävyyden. Lopullisuuden.