Olen onnellinen, koska voin olla.
Aurinko paistaa, vastaantulijat hymyilevät,
kaupunki näyttää kauniilta heti aamulla.
Siinä istuessa senaatintorin laidalla kahvikuppi kädessä, ihmisvilinää seuraten, mietin kuinka onnellinen olen siitä että uskalsin nuorempana lähteä tänne, vaihtaa kaupunkia vailla päämäärää.
Vaikka kaikki onkin vielä omalla tavallaan kesken, olen perillä. Olen saanut kokea paljon, tutustua aivan upeisiin ihmisiin. Toiset ovat olleet elämässäni mukana vain hetken, toiset jääneet pysyvästi. Ehkä tulevaisuuden suunnitelmani eivät ole vielä niin selkeitä kuin voisivat olla, mutta tärkein ja pysyvin asia on ympärillä;perhe. Kaikkeen muuhun mulla on elämän verran aikaa.
Hymyilen, ja maailma hymyilee takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti