lauantai 28. maaliskuuta 2015

Lauantai



Siivousta,

Pyykinpesua ja viikkausta,

Leikkejä,

Rikkoutuneet kananmunat lattialla,

Meitä naurattaa.

Voiko olla parempaa kuin olla vaan ?


Rakastan näitä tuliaisia tarhasta! Kuinka hellyyttävää onkaan ajatella niitä kaikkia pieniä siellä, riemuissaan kylvämässä herneenversoja pieniin purkkeihin. 

torstai 26. maaliskuuta 2015

26.02.15

On päiviä.

Päiviä jotka ovat mitä ovat ja ne pitää ottaa vastaan sellaisina kuin ne tulevat.

Tänään oli sellainen päivä.

Ahdistaa jatkuva kiire ja se ettei muka ole aikaa. 
Kun on sata asiaa hoidettavana ja toivoisi että saisi jostakin ajan keskittyä rauhassa edes yhteen niistä.

Tytön sokerit ovat olleet kaikkea kolmen ja kuudentoista väliltä. 
Korvatulehdus.
Nämä hetket turhauttavat suunnattomasti;
Kun mikään mitä itse teet tai et tee ei vaikuta.
Kun arvot eivät hyvästä ja tarkasta hoidosta huolimatta pysy kurissa.
Kun kaikkea ei vain pysty hallitsemaan vaikka kuinka haluaisi.

Olisikin kyse musta itsestäni, omasta hoidostani, omista arvoistani ja omasta olostani.

Mutta tuosta pienestä ihanasta tytöstä. Noin pienen lapsen olosta ja jaksamisesta.
Hoitotasapainosta.
Tulevaisuudesta.

Epäreilua. Se on niin äärettömän epäreilua että mun tekisi mieli itkeä.

Onneksi kohta on huominen. Se on varmasti jo parempi päivä.
Niin huomisilla on aina tapana olla.



Välipala. Kukkakaalia, herneitä, 1/2 omena, mustikka-pellavarouhe-banaanismoothie. HH 20

maanantai 23. maaliskuuta 2015

23.03.15

Täydellisyys.

Mulle se ei merkitse tavaraa, rahaa tai yltäkylläisyyttä,
ei siloiteltua elämää tai pintaliitoa.

Mulle täydellisyys merkitsee vapautta;

Vapautta valita mitä haluaa tehdä elääkseen ja mihin keskittyä,

Vapautta tavoitella unelmia ja toteuttaa itseään. 

Vapautta olla, tässä ja nyt. 
Vapautta nauttia elämästä,
ja karsia turha pois.

Vapaus antaa mahdollisuuksia. On itsestä kiinni kuinka ne käyttää.

Täydellisyys on vapautta. 


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

2-vuotias

Meillä asuu nykyään kaksivuotias tyttö. Uskomatonta.

Juhlat on juhlittu. Meillä oli ihana päivä.

Ystävät kokoontuneena yhteen, syömistä, ja kuohuvaa, tytön riemua katsellen.

Kaksi vuotta.

Mihin aika juoksee?

Kaksi vuotta sitten en tiennyt miltä elämä lapsen kanssa tuntuisi.

Nyt tiedän; en vaihtaisi sekuntiakaan.



sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Sunnuntai - pannaripäivä

Sunnuntai. 

Aurinkoa ja ulkoilua merenrannalla. 

Iltapalaksi on pannukakkuja, niinkuin aina viikonloppuisin.

Tyttö istuu hellan vieressä katsomassa kun pannarit paistuvat

 ja heiluttelee jalkojaan laidan yli iloisena.

Kuulemma näitä pitäisi heitellä korkealle ilmaan,
samallalailla kuin Pipsa possussa. 

Ainakin nämä syödään lämpimänä, 
suoraan pannulta suuhun,
siihen asti kun masu on täynnä.

Herkullista, hän sanoo ja nauraa.
 
Sunnuntai, mikä ihana päivä.

Banaani- kananmuna-4valkuaista-pellavarouhetta-ripaus kaurahiutaleita kookosöljyssä paistettuna. Koko taikina 20HH.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

09.03.2015



Aamu on valoisa, pitkästä aikaa.

Ehkä juuri sen vuoksi olemme tänään niin ajoissa liikkeellä että tyttö saa kävellä itse tarhalle asti, tutkia tienvierustoja matkalla ja kertoa ajatuksiaan.

Ne jos mitkä ovatkin hauskaa kuunneltavaa.

Nauramme yhdessä ja ilmassa tuoksuu kevät.

Taidamme molemmat nauttia aamuisesta matkastamme yhtä paljon.

Arjen pienet onnenhetket, ne ovat juuri näitä;

Hetkiä jotka jäävät helposti huomaamatta ellei ole läsnä.

Ne ovat hetkiä ja tunteita jotka haluaisi tallettaa niin elävästi että voisi koska tahansa kokea ne uudelleen.

Hetkiä joiden ei haluaisi lipuvan ohi vaikka ne niin väistämättä tekevätkin.

Pienen pieniä arkisia hetkiä, kultaakin kalliimpia.







perjantai 6. maaliskuuta 2015

07.03.2015



Kiireinen työviikko sai stopin kertaheitolla.

Täällä on sairastettu korvatulehdusta ja mahatautia.

On raahattu patjat olohuoneen lattialle ja linnottauduttu peittojen alle. 



On katseltu piirrettyjä, syöty herkkuja ja juotu mehua.

Niin, herkkuja ja mehua ensimmäistä kertaa diagnoosin jälkeen.  Muu ei mene alas ja joillain keinoin on  pakko saada pidettyä sokerit normaalin rajoissa kun ei mikään pysy sisällä.

Normaalista luonteestani poiketen,olen ollut todella täsmällinen ja tarkka kaikessa; ruoka-ajat, annosten mittaaminen ja annostelut sekä ruokapäiväkirjan pitäminen, joten ehkä meille kaikille teki hyvää tällänen päivä kun peli vedetään poikki.

Ehkä eilinen opetti muakin ottamaan rennommin tämän kaiken suhteen ja toi varmuutta siitä että erikoistilanteistakin selvitään.


Tämän päivän jälkeen uskaltaudun haaveilemaan ensi talven matkasta lämpimään, eiköhän me uskalleta lähteä. 

Ehkä mun omat ajatukseni ovatkin olleet ainoa rajoite elämälle.





torstai 5. maaliskuuta 2015

Sensorointiviikko

Ensimmäinen viikko sensorin kanssa oli mulle kieltämättä pieni järkytys.

Viime polikäynneistä ja kahden tunnin välein mitatuista arvoista olin elänyt siinä kuvitelmansa että jonkinlainen tasapaino hoitoon oli löytynyt. Nyt kuitenkin paljastui mitä vuoristorataa tytön sokerit sahasivat ja musta tuntui kuin koko taudin vaativuus ja raskaus olisi saanut aivan uuden merkityksen.

Toisaalta, kulunut viikko on tuntunut turvalliselta; yöllä vilkaisu siihe missä mennään ilman mittauksia. Tieto siitä että pumppu alkaa hälyttämään jos mennään matalilla. 

Jotain asetuksia basaaleissakin ilmeisesti onnistuin säätämään oikeampaan suuntaan.

On jopa hieman orpo olo kun sensori lopetti toimintansa. Nyt mennään taas pintapuolisilla tiedoilla.

Kaksi kuukautta tätä on nyt takana. Ja loppuelämä edessä. Koitan olla positiivinen, kaikkihan on asenteesta ja omasta suhtautumisesta kiinni. Vuoden kuluttua tämä kaikki on varmasti jo rutiinia, luonnollinen osa meidän arkea. Kunpa vain osaisin hieman löysätä omien ajatusteni suhteen ja ajatella tästäkin että riittävän hyvä hoito riittää. 

Ja että onnellinen lapsi on tärkein asia. Sekä äiti joka jaksaa.



Aamiainen meillä: Omena 10hh, avokado 5hh, vadelma-maustamatonjogurtti-pellavarouhesmoothie 15hh. Nam.