Suututtaa.
Miten epäreilulta tuntuukaan että niin hyvän reissun jälkeen, heti kotiin tultua sokerit on 20luokkaa ja ketoaineet nousseet.
Ehdin jo ajatella että kaikki meni yllättävän hyvin. Nyt kun vihdoin uskalsimme lähteä reissuun.
Tyttö on väsynyt. Niin väsynyt ettei jaksa kuin nukkua.
Ilmeisesti kanyylissä ollut tukos tai letkussa ilmaa.. Tai sitten mitä tahansa.
Kuinka hiton epäreilulta tuntuu ettei voi olla huoleton ja rauhassa.
Että koko ajan täytyy olla varuillaan,
Varmuudenvuoksi.
Ja että pienen ihmisen olon pitää muuttua hetkessä noin huonoksi.
Se on niin hiton epäreilua.
Ja niin uuvuttavaa.
Mutta se kai kuuluu tähän, että kaikki voi muuttua hetkessä.
Vaikka kuinka yritän, aina välillä vihaan tuota tautia niin suunnattoman paljon että tekisi mieli itkeä ja huutaa. Turhaudun näihin välineisiin, vaikka samalla onkin oltava kiitollinen siitä että tällaiset on olemassa. Turhauttaa, suututtaa ja surettaa, näinä hetkinä aivan liikaa.
Pitää vain vielä enemmän nauttia niistä päivistä kun kaikki on hyvin ja tasaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti