Suurta onnea on kesäaamut.
Aurinkoa, aamukahvia, kaks vielä nukkuvaa ja aikaa ajatella.
Täytin hetki sitten 25 ja vaikka suomeksi sana siunattu tuntuu vieraalta, olo on aika lailla sellainen.
Perhe, jonka seurasta nautin ja työ, jonka parissa vietän aikaa innolla tekevät elämästä kokonaisuuden, josta en voi kuin iloita. Ehkä sitä on alkanut tuntemaan itseään paremmin kuin aiemmin, mikä on tuonut edes pienen tasapainon muuten ehkä ulospäin kaaosmaiselta näyttävän pyörityksen keskelle. Kun tunnistaa omat vahvuutensa ja lahjansa alkaen käyttää niitä ja antaen itselle tilaa olla juuri mitä on ja aikaa tehdä asioita joista nauttii, alkaa arki tuntua aika hyvältä.
Kun elää omien arvojen mukaan, on helppo seistä päätöstensä ja tekojensa takana. En aio luopua mun janosta elämään ja intohimoisesta suhtautumisesta oikeastaan kaikkeen. Rakastan elämän erisävyjä ja niiden läpi elämistä, joka hetken tuntien.
Menneisyyden haamut on haalentuneet, kouristava ikävä on muuttunut kauniiksi kaipuuksi, enää ei ole niin kova tarve lähteä jonnekin, vaan enemmänkin olla tässä.
Ympärille on karsiutunut pieni, mutta sitäkin arvokkaampi joukko ihmisiä jakamaan tätä kaikkea mun kanssa. Inspiroidun ihmisistä, tavoitteista, motivaatiosta, jonka voi tuntea ja vapaudesta, jonka voi aistia.
Nautin sattumista ja yllätyksistä, elämän monimuotoisuudesta ja tilanteista, joita ei olisi uskonut kohtaavansa. Vastoinkäymiset kasvattavat ja ainakin jättävät jälkeensä unohtumattoman tarinan. Haluan uskoa hetkeen heittäytymiseen ja rohkeuteen vielä - koskaan ei voi arvatakkaan mitä on edessä. Elämä tuntuu seikkailulta, mahdollisuudet joita edessä on saavat mut hymyilemään, vaikken ehkä osaa edes kuvitellakkaan mitä kaikkea vielä löydän edestäni. Ja se on kutkuttava ajatus.
Kaikki on kuitenkin usein itsestä kiinni. Ja hymy on aina hyvä valinta :) innolla odotan millainen ihminen maailmaa katsoo seuraavan 25 vuoden kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti