Herääminen ilman kellonsoittoa, oudon aikaisin normaaliin verrattuna. Hiljaisuudessa, aamuauringon paistaessa ikkunoista. Lämmintä kahvia, terveellistä aamupalaa. Tuleva päivä on vielä täynnä mahdollisuuksia, ei lukkoon lyötyä ohjelmaa tai velvollisuuksia. Jotenkin vapauttavaa, hetken olla vain meitä varten. Tehdä asioita joista nauttii. Kaikkien pitäisi tehdä niitä, toteuttaa itseään tai ainakin löytämään ne asiat ja keinot ensin.
Oon alkanut joogaamaan aamuisin, se tekee hiton hyvää.
Myös ihmiset ympärillä, aurinko ja oman ajan löytäminen tuntuu hyvältä.
Vaikkei elämä juuri tänään näytäkkään siltä, miltä sen ajattelin vielä hetki sitten näyttävän, ei sekään tunnu valtavan pahalta kokoaikaa. Joku ratkaisu löytyy joskus, aina. Luin jonkun fiksun ajatuksen siitä, ettei koskaan voi tietää millaiseksi kaikki kääntyy, jos vain uskaltaa heittäytyä mukaan. Että mitä jos elämä yllättääkin ja näyttääkin vielä kauniimman puolensa?
Inspiroidun valtavasti ihmisistä, tarinoista ja kohtaloista. Eihän kukaan ole tiennyt lopputulosta ja päämäärää varmaksi etukäteen. Ja toisaalta vaikka olisikin mahdollisuus tietää edeltä, mihin elämän polut johtavat, kuinka moni oikeasti haluaisi katsoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti