Ajatuksia äitiydestä.

Vauva potkii, taukoamatta kuten aina iltaisin. Liikkumisen määrästä päätellen voisin odottaa vauhdikasta lasta, ehkä vähän eriluonteista kuin isosiskostaan. Vatsa kasvaa silmissä. Koitan pakata.

Kesäloman viimeinen viikko on starttaamassa. Arki on kulmantakana, odottamassa kaikessa kiireessään meitä. Lähdetään aamulla toisille mun lapsuusseuduistani, Poriin ja Tampereelle neidin kanssa nauttimaan kesäpäivistä, läheisten seurasta ja ajasta yhdessä.

Mun rakkaimmat lapsuusmuistot sijoittuvat Poriin; kadulle tehtaan vieressä, Yyterin hiekoille ja ikkunanviereiseen pöytään, josta aukesi maisema joelle. Iltapuuro maidolla ja aamulätyt. Mua hymyilyttää kerta toisensa jälkeen, neidin pyytäessä iltaisin kertomaan kenen kanssa äiti pienenä tyttönä söi tätä samaa puuroa. Ja sit mä puen muistot, hetket sieltä täältä tarinoiksi. Niiksi, jotka on opettaneet mulle kaiken oleellisimman elämästä. Ja me syödään sitä samaa puuroa - yhdessä, pöydän ääressä.

Ja nyt me ollaan luomassa uusia muistoja ja hetkiä, samojen vanhojen rinnalle. Niitä, joita mun lapset joskus kertovat omilleen, toivottavasti hymyillen. Elämän jatkumo on ihmeellistä. Tärkeimmät muistot ja asiat, jotka toiselle voi antaa, eivät omaa hintalappua.

Vieläkin, kolmenvuoden jälkeen, tuntuu hassulta olla äiti. Äitiys on elämän rakkain ja rankin rooli, kirjoitti mun mummuni joskus. Viisaita sanoja. On kunniatehtävä olla rakentamassa toisen lapsuutta ja vaalimassa jokaista luonteenpiirrettä sekä ominaisuutta, joita on oppinut tuntemaan tämän pienen hetken aikana. Vaalimassa herkkyyttä. Olla siirtämättä omia kipupisteitään toiselle. Yrittäen kasvattaa ihmisen, jolla on hyvä olla itsensä kanssa, joka osaa arvostaa sekä kunnioittaa muita ja nähdä kauniin ympärillä. Sellaisen, jolla on rohkeutta seurata omaa sydäntään sekä tahtoa ja rohkeutta toimia oikein.

Sen takia mun tärkein tehtäväni äitinä on olla tarjoamassa turvaa ja syliä, lämpöä ja läheisyyttä. Rakkautta. Heittäytyä leikkiin. Tarttua hetkeen ja olla läsnä. Opettaa näkemään hyvyys ja kauneus vaatimattomimmissakin asioissa ja pienimmissäkin hetkissä. Huomata tunteet ja vastata niihin. Kuunnella. Kannustaa ja rohkaista. Uskoa hyvään kaiken keskellä.

Koska uskon, että rakkaus ja hyvyys on jatkumo. Kun sitä on saanut itsekkin, osaa sitä antaa, pyyteettömästi.