perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ilta


Ympärillä on hiljaista.

Katson ruotsalaista draamaa,
ihankuin omassa elämässä ei sitä olisi riittävästi.

Kuuntelen rakkauslauluja, 
toivoen, että joku tuntuis omalta.

Aurinko laski, enkä edes ehtinyt huomata,
vaikka se hetki päivästä onkin yks kauneimmista.



Yhtälailla kuin aamuja, rakastan myös iltoja. Kesän auringonlaskuja, syksyn kirpeyttä ja satoja värejä, talven sinisiä hetkiä, jotka alkaa yhtä nopeasti kuin loppuukin. 

Illat on aikaa katsoa taaksepäin juuri koettua. Mistä on tänään ollut kiitollinen? Missä on onnistunut? Entä olisiko jotain voinut tehdä toisin? 
Aikaa katsoa kohti huomista, ladata akkuja ja kerätä voimia; miettiä mille seuraavana päivänä haluaa antaa aikaansa ja mihin se vie.

Jotta voi olla läsnä hetkessä, pitää ensin tietää missä on. Hiton tärkeä oivallus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti