torstai 7. heinäkuuta 2016

Toinen.

Toinen raskaus,
toinen lapsi,
toinen odotus,
toinen tyttö.

Vaikea kuvitella, että meitä on kohta yksi lisää. Uusi ihminen, uusi persoona, erilainen ja silti niin samanlainen. Vieras ja samalla tuttu. Yksi meistä. 



Ja mietin, miten rakkaus riittää kahdelle pienelle. Jakautuuko se vai tuplaantuuko? Vaadinko äitinä itseltäni vielä enemmän. Vaikka vaatiminen ja äitiys ei oikeastaan sovikkaan samaan lauseeseen mun maailmassa, on mun myönnettävä, että joskus voisin päästää itseni helpommalla. 

Amanda on innoissaan, odottaa niin paljon, ettei enää edes malttaisikaan. Kertoo kuinka aikoo leikkiä, hoitaa ja opettaa, olla mallina ja laittaa siskon aina nukkumaan.

Mua hymyilyttää kuvitella aikaa, joka meillä on edessä. Hetkiä, jotka tulee varmasti taas mullistamaan mun käsityksen onnesta.  Vaikka samalla kieltämättä pelottaakin taas heittäytyä uuteen - elämä on just nyt niin hyvää.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti