torstai 28. heinäkuuta 2016

Viimeisiä lomapäiviä

Viimeisiä lomapäiviä kotona; aurinkoa, hiekkaa, hitaita aamuja ja aikaa. Valmistautumista syksyyn; uusia tarhakenkiä tytölle, syysvarusteita ja kesällä tarpeettomien tavaroiden metsästämistä. Isojen ryhmän aloitus tarhassa jännittää lähinnä diabeteksen hoidon kannalta. Vatsan kasvattaminen väsyttää, keskiraskauden hehkusta ei ole tietoakaan tällähetkellä. Harrastusten miettimistä, ajatusten palauttamista arkeen, töihin ja aikatauluihin.





En sanoisi, että arjen alku ahdistaa. Ehkä vain nautin kesästä niin suunnattomasti, että pieni haikeus hiipii väkisin mieleen. Varsinkin näinä aamuina, kun aurinko paistaa, rantapäivä alkaa kun vielä normaalisti joisi aamukahvia kotona. Aika kuluu hieman hitaammin kuin yleensä, mikä on vain helpottavaa.




Neiti nauraa ja tanssii hiekalla. Juoksee liukumäessä, syö jäätelöä ja iloitsee olosta. Ei näistä hetkistä voi kuin nauttia. Koittaa tallettaa ne mieleensä mahdollisimman elävänä, ja palata näihin talven pimeimpinä hetkinä. Tämän talven pimeimmät hetket tulevat tosin olemaan hieman erilaisia kuin edellisten, pienen pienen vauvan kanssa vietettyinä. 



Ympärillä on vielä rauhallista. Kiireettömyys onkin tunne, joka pitäisi saada mukaan jokaiseen päivään, edes hetkittäin. Vaikkakin nopeasti innostuvalle luontaisempaa olisikin haalia tekemistä enemmän kuin vuorokauteen mahtuisi tunteja. Toisaalta, kun tekee asioita joista nauttii, ei mikään tunnu pakolliselta suorittamiselta. Kun haluaa antaa ja tehdä muille, saa yllättävän paljon itse takaisin. 




Viimeisiä lomapäiviä parhaimmillaan, hetkiä jolloin kerätä kaikki mahdollinen energia talteen tulevaa syksyä varten.  

Syksy on aina uuden aikaa. Nyt ehkä konkreettisemmin kuin koskaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti