28.Raskausviikko

Kuulemma tällä viikolla vauva painaa noin kilon ja on 32 cm pitkä. 

Vähintäänkin siltä se kyllä tuntuukin potkiessaan.

Kävin eilen kaivamassa varastosta ainoat vaatteet mitä neidiltä on säästetty;

sairaalasta saatu vauvapipo ja pienenpienet tumput. Löysin samalla kalenterin, johon oon odotusaikana kirjoittanut joka päivä tuntemuksia, odotuksia, ajatuksia.

Miten erilailla sitä onkaan maailmaa katsellut neljävuotta sitten, 

ja kuinka peloissani oonkaan ollut siitä, onko musta ikinä äidiksi. 

Tällä viikolla;

- Paras viikko hetkeen. Köpis, ihmiset ympärillä. Aurinko. Naurua, hymyjä, aitoa iloa. Onnistumisia ja heittäytymistä. Tanssimista aamuun asti. Kävelyä ympäri kaupunkia. Ympärillä olevan ihastelua.

- Järjetön määrä potkuja. Tästä lapsesta tulee vilkas. Kokoajan liikkeessä. Oon alkanut jo miettiä, millaista se onkaan, taas saada pieni vauva syliin. Ei sitä tunnetta enää muista. 

- Äiti yökylässä. Juttelua, joogaa yhdessä, välittämistä. Neiti nautti mumminsa seurasta. Miten onnellinen oonkaan siitä, että menneisyydestä huolimatta, just toi supernainen on mun äitini. Kuinka etuoikeutettua on saada seurata vierestä niin määrätietoisen ja elämäniloisen ihmisen polkua. Saada tukea ja kannustusta. Uskoa siihen, että kaikesta selviää, voittajana.

- Neiti pussailemassa vatsaa ja kertomassa miten paljon odottaa pikkusiskoa. Ja en itse malta odottaa nähdä, miten liikuttavia ne kaksi on yhdessä. Siskokset. 

- Joogaa ja kävelyä. Mä vannon näiden nimeen tässä raskaudessa, yhä edelleen. Olo on fyysisesti pirun hyvä. Mitä nyt iltaisin joutuu nostamaan jalat ylös, ja väsymys tuntuu enemmän kuin yleensä. 

- Synnytysjännitys. Jo nyt. Oonko siellä yksin? Kuinka kaikki menee? Tiedän, että se on vain hetki, johon on heittäydyttävä mukaan, ja etukäteen ei oikein mitään pysty tekemään. Kai se tekeekin siitä tietyllä tapaa ahdistavaa; olla  kroppansa armoilla, tilanteessa, jota ei voi ennustaa. 

- Himo hammastahnaan ja salmiakkiin. Aivan järkyttävää. Voisin elää näillä. Myös sushia tekee mieli enemmän kuin koskaan. 

- Välttämättömien tavaroiden metsästystä. Löysin käytettynä vauvalle välttämättömiä tavaroita talveksi; untuvapussi, ulkopuku, bodeja. Nyt onneks tietää, että alkuun pääsee tosi vähällä. Haaveilen siitä, että oltaisiin kuukausi talvesta auringon lämmössä. Se olis enemmän kuin ihanaa. 

- Tärkeitä muistutuksia. Siitä, että on ihmisiä ympärillä. Siitä, että apua saa kun sitä osaa pyytää. Että joskus on osattava pysähtyä ja kuunneltava itseään. Ettei aina ole heikkous jos ei jaksakkaan kaikkea. Että elämä kantaa, ja se on hyvää, kuitenkin.