Elämän sattumia.

Tällä viikolla oli paljon puhetta siitä, 

että hetkessä eläminen on elämän tärkein taito.

Mä allekirjoitan, vaikkei se aina ole helppoa. 

Tai paremminkin sanottuna, aina ei ole helppoa käsittää hetken arvoa,

ei ennenkuin se on ohi. Tai olla stressaamatta tulevasta ennenkuin se on tapahtunut.

Nytkin, huonosti nukuttu yö takana. 

Tekisi mieli kaivatua takaisin peiton alle,

ja yrittää heräämistä sitten taas huomenna. 

Neiti on innoissaan, odottaa tulevaa päivää,

kertoo riemuissaan juttuja, joista puolet sekoittuvat satuihin,

raahaa lelut muutenkin sekaiseen olohuoneeseen ja nauttii aamusta.

Kun itse kaipaisin hiljaisuutta, hetkeä kun ei tarvitse olla läsnä kellekkään,

tai tehdä mitään.

Sitten taas, juuri näissä hetkissä on elämän arvo. 

Aamuissa yhdessä. Naurussa. Riemussa. Läsnäolossa. Arjessa.

Vastapestyt vauvanvaatteet odottavat viikkausta. 

Kaikki alkaa olla niin todellista, ja niin lähellä.

Mua jännittää tuleva;

muutokset, jotka pitäisi nähdä kasvun paikkoina.

Tällä viikolla eräs taloustieteilijä sanoi,

että taloudessa asioilla on tapana kestää kauemmin tapahtua kuin uskoisit, 

mutta tapahtuessaan ne tapahtuvat nopeammin kuin olisit voinut odottaa.

Hymyilytti.

Tapahtuessaan kaikki tosiaan tapahtuu vauhdilla. Päällekkäin. Odottamatta.

Sen takia kai hetkessä elämisen taito on niin tärkeä. 

Kyky nauttia siitä mitä on, juuri siinä missä on.

Koska ennakkoon murehtiminen harvoin auttaa - mihinkään.

Joissain tilanteissa itsestään on vain löydettävä vahvuus.

Vahvuus katsoa tapahtumia taaksepäin katkeruuden sijaan kiitollisena,

tehdä oikealta tuntuvat ratkaisut,

ja uskoa pärjäävänsä. 

Hymyillä tulevalle. Mahdollisuuksille. Muutokselle.

Elämä on valintoja. Tietoisia valintoja siinä hetkessä. 

Sillä tiedolla mitä on, kohti suuntaa, jonka näkee parhaaksi.

Elämä on sattumia. Onnellisia ja onnettomia. 

Tapahtumia, jotka vievät mukanaan pakottaen muutokseen, 

ja astumaan poluille, joihin ei olisi muuten uskaltanut. 

Saaden tarkastelemaan elämää uudesta näkökulmasta.

Tekemään valintoja, joita ei olisi muuten uskaltanut tehdä.

Jälkeenpäin näyttäytyen suurimpina kasvunpaikkoina

ja opetuksina, ehkä jopa kiitollisuuden aiheina.

Vaikka sillä hetkellä ne olisivatkin näyttäneet joltain aivan muulta.

Siksi kai on tärkeää elää hetkessä,

antaen itsensä tuntea kaiken. 

Silti pysyen avoimena, uteliaana ja kiitollisena elämälle.