tiistai 30. elokuuta 2016

Kauniit ja reippaat balleriinat.

"Balleriinat on kauniita ja reippaita.
Eikä niillä ole mitään pumppua, tai diabetesta.
Mutta tällä balleriinalla on isonakin."






Sen hetken mä haluan muistaa.
Miten ihana on huomata, ettei mikään ylimääräinen ole huolena.
Että elämästä voi nauttia.
Ja asiat ottaa asioina, antamatta niiden määrittää itseään.

Miten mutkatonta suhtautuminen erilaisuuteen on,
kun siitä ei itsekkään tee numeroa. Kuinka se on normaalia, mihin on tottunut.
Välittämättä siitä, mitä normaali muille on.

Kuinka päivittäiset mittaamiset ja pistämiset eivät tuota ongelmia.
Yhteiset hetket mittarin näytöltä opetellessa numeroita,
arvaillessa onko olo korkea vai matala.
Miten helppoa kaikki on, kuitenkin.

Tällä viikolla mieleen jäi soimaan lause siitä,  kuinka vanhemman tärkeä tehtävä on elämänasenteen ja pystyvyyden valaminen lapseen. Tunteen siitä, että kaiken voi oppia ja saavuttaa, jos haluaa. Ettei vertaa itseä muihin, vaan itseensä ja potentiaaliinsa.



Enkä voisi olla enempää samaa mieltä;
Asenne tekee eron,
uteliaisuus inspiroi,
rohkeus vie eteenpäin,
kiitollisuus antaa paljon,
ja kyky nähdä hyvää luo elämästä nautittavaa.

Ja kun itse turhautuneena erehdyn sanomaan, että hemmetin diabetes,
korjaa neiti äkkiä " ei ole, se on minun iloinen diabetes". 

Ja mua hymyilyttää. 
Siinä vasta luontainenkyky nähdä kaikessa hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti