keskiviikko 24. elokuuta 2016

Keskiviikko

Onnea on; herätä neidin vierestä väsyneenä,
tuntea pienet lämpimät varpaat vieressä,
uuden aamun lähellä,
miettiä yhdessä millä unihiekka lähtisi pois ja kuinka jaksaisi nousta.

Juoda aamukahvia tutusta kupista,
omalla paikalla.
Nähdä jokainen päivä uutena alkuna, 
mahdollisuutena. 




Saada toteuttaa ja haastaa itseään.
Inspiroitua ihmisistä. 
Sanoista sanojen perässä. 
Oivalluksista.

Löytää vieraasta pala tuttua. 
Tarttua lauseisiin, jotka painaa mieleen.
Muistaa hetkessä jotakin, joka on joskus ollut merkityksellistä.

Vaikeinakin hetkinä huomata kuitenkin etsivänsä hyvää.
Tuntea seisovansa omilla jaloillaan. 
Tietää voivansa vaikuttaa.
Nähdä epävarmuus ja muutos osana jotakin isompaa - elämän odottamattomana yllätyksenä. 

Onnea on hymyillä. 

Hymyillä silloinkin, kun siihen vähiten on aihetta. 

Löytää itsestä uutta. Tai ehkä muistaa kuka on ja mistä nauttii.

Ja pitää niistä asioista lujasti kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti