Ulkona sataa,
vaikka sen tuskin pitäisi olla yllätys kenellekkään elokuussa,
jonka illat ovat jo pitkään tuoksuneet syksyltä.
Eilen ihailtiin kuuta pilvettömältä yötaivaalta.
Pimenevää, viileä iltaa lämpimän parvekkeen suojasta.
Mietittiin miten se on aina eri muotoinen.
Ja tiesin, että se pieni hetki, on hetki jonka haluan muistaa.
Niin aito innostus ja ihmetys,
ympärillä olevan maailman ihailu
on niin suunnattoman kaunista.
Muistamisen arvoista.
Aamu on ollut hiljaisuudessaan ihana,
rauhallisuudessaan rentouttava
ja kiireettömyydessään palauttava.
Ja sitä samaa toivon koko viikonlopulta.
Tänään voidaan hyvällä omallatunnolla pysytellä sisällä,
käpertyä sohvalle ja löhöillä.
Lukea kirjoja ja jutella,
kuunnella sadetta ja maalata.
Vain olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti