Syksy on vanhasta luopumista,
ja tilan tekemistä uudelle.
Mahdollisuuksia, jotka odottavat niihin tarttumista.
Väriloistoa, joka kutsuu nauttimaan
ja elämään nyt.
Se on raitista kirpeää ilmaa,
joka tuntuu taas kesän jälkeen hyvältä.
Ollen joka kerta niin uuden tuntuista,
ja samalla silti niin tuttua.
Viimeinen viikko on ollut hurjaa kilpajuoksua ajan kanssa. Kuukauden kuluttua alkava äitiysloma tuntuu ajatuksenakin absurdilta.
Töitä, jotka eivät lopu tekemälläkään, suuria unelmia, merkityksellisiä kohtaamisia ja niitä tasapainottamassa mittaamattoman arvokkaat hetket rauhassa. Järkyttävä taltuttamaton flunssa ja sata kuppia kamomillateetä. Touhuamista tytön kanssa, iltapyöräilyjä ja pudonneiden lehtien ihastelua. Kuun metsästämistä taivaalta sekä muuttuvan vuodenajan ihmettelyä.
Oon lukenut viimeaikoina paljon muiden kirjoituksia, joiden teemat on kulkeneet laidasta laitaan; aina bisnesmaailmasta äitiyteen, teknologiasta ja markkinoinnista uusiin resepteihin.
Kirjoittaminen on mun suuri intohimo. Ja ehkä just siksi on mielettömän inspiroivaa lukea toisten ajatuksia ympäröivästä maailmasta, hetkiä koetusta, valmiiksi mietittyjä lauseita asioista, jotka kirjoittaja kokee itselleen merkitykselliseksi jakaa.
Ihailen suunnattomasti taitoa pukea sanoiksi niin keskeneräisiä kuin jo jalostuneitakin ajatuksia, uusia näkökulmia ja kokemuksia - ravistelevia mielipiteitä, elettyä elämää. Jättäen kuitenkin tilaa lukijan tulkinnalle ja mielikuville, antaen ajateltavaa ja kuljettaen hetkeen - oivaltamaan, kokemaan ja tuntemaan.
Jotta ei luettava loppuisi kesken, vinkkaa blogi tähän alle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti