keskiviikko 26. lokakuuta 2016

36. Raskausviikko

Eilen nauratti,
kiskoa neitiä sängystä aikaiseen neuvolalääkäriin,
kun toinen katsoo ensimmäisenä ulos ikkunasta
ja kysyy; "Äiti, miksi herätät mut yöllä, ei nyt voi lähteä mihinkään".




Siinä me sitten poljettiin, aamunpimeydessä sateen keskellä neuvolaan, neidin aamusmoothie kassiin pakattuna, ihmetellen matkanvarrella olevia tietyömaita.

Kuulemma ei kannata paljoa enää rehkiä, ellei halua että vauva syntyy vielä. Mikä ei tietenkään tarkoita vielä mitään, mutta ajatuksena olis ihanaa, kun ei menisi ainakaan yliaikaa yli kahtaviikkoa niinkuin viimekerralla.




Mua ihmetyttää, miten nää raskaudet voi edetä fyysisesti niin samalla tapaa, vaikka elämäntavat on ihan eri. Paino on samoissa lukemissa kuin neidin kanssa, samoin kuin mahan koko - täysin samoissa senteissä. Turha varmaan edes sanoa, että peilistä ei todellakaan katso tällähetkellä mikään hehkuva nainen, mutta onneks tieto siitä, että tää on vain väliaikaista helpottaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti