tiistai 27. joulukuuta 2016

Viimeinen viikko

Sanotaan, että lentokentät näkevät enemmän aitoja tunteita, kuin häät.
Pitää varmasti paikkansa. 

Lähdöt ja jälleennäkemiset;
elämän merkittäviä, paljastavia 
ja usein ratkaiseviakin hetkiä.

Ja ehkä ikävä onkin oikeastaan etuoikeus,
muistutus siitä, että tuntee ja välittää.


Eilen aamulla pakattiin tavarat ja matkustettiin Itä-Suomeen, mun äidille viettämään viikkoa. Tämän vuoden viimeistä sellaista.

On taas aika pysähtyä ja miettiä kulunutta vuotta; onnistumisia, iloja, saavutuksia, merkityksellisiä hetkiä, suruja ja pettymyksiäkin. Miettiä tarkkaan mitä kuljettaa mukanaan seuraavaan vuoteen. Mistä jälleennäkemisistä ei voisi ajatellakkaan luopuvansa ja mitkä lähdöt taas tuntuvat liiankin helpoilta?

Mitä haluaisi vuoden 2017 tuovan mukanaan? Missä päättää tulevana vuonna onnistua tai kehittyä ja mitä voi tehdä sen eteen, jokaisena tulevana päivänä. Edessä on taas vuosi uusia alkuja, mahdollisuuksia ja vielä kirjoittamattomia päiviä. 

Ja mä otin mun muistikirjan mukaan. Koska kaikki tuntuu niin paljon selkeämmältä kirjoitettuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti