maanantai 19. joulukuuta 2016

Viisi yötä.

Malttamatonta odotusta,
riemukasta valmistelua,
kiireetöntä yhdessä oloa,
ja pitkään valvottuja iltoja jouluvalojen loisteessa.


Vauvantuoksuisten päivien lisäksi meidän joulunaikaan on kuulunut ihan liikaa pipareita ja joulutorttuja, joululauluja, paljon keksien ja vaniljan tuoksuisia kynttilöitä, liian aikaisin avattuja lahjoja, kasoittain suklaata sekä koti täynnä jouluvaloja. 

Mä oon suoraansanottuna surkea yllätysten järjestäjä tai lahjojen antaja. Ei sillä, että olisin huono niiden keksimisessä; oon vaan aina ite niin innoissani saajan puolesta, etten vaan malta olla paljastamatta niitä etukäteen. Muistan kun neidille jokuvuosi tuotiin joululahjaa ennen joulua; tiesin kuinka paljon siitä tultaisiin ilahtumaan, enkä vaan malttanut odottaa sen riemun näkemistä. Eikä sitä odotettukkaan. 

Toisten ilahduttaminen kuuluu ehdottomasti elämän parhaisiin asioihin. Enkä tarkoita pelkkää materiaa. Parasta mitä toiselle voi antaa on aikaa ja läsnäoloa, kokemuksia ja elämyksiä, palasia itsestään, osaamista ja apua, ajatuksia ja tunteita - yhteisiä hetkiä. Ihan jokaisena päivänä.

Viisi yötä jouluun  - enkä malta odottaa neidin riemua, aamun riisipuuroa mantelilla, päivän viettämistä tonttuhattu päässä, kiireetöntä istumista joulupöydän ääressä sekä jouluyön valvomista rauhassa viinilasin kanssa, lahjaksi saatu yöpaita päällä. Ja toivottavasti silloin sataa lunta, hiljalleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti