On ihanaa tietää,
että kolmen yön kuluttua
herätessä paistaa aurinko.
En tiedä juurikaan masentavampaa maisemaa kuin viimepäivinä ikkunoista näkynyt; harmaa, sateinen ja märkä. Ankea. Viikonloppu onneksi täyttyi ystävistä läheltä sekä kaukaa. Ihania naisia ja naurua. Eilen koitin jouduttaa kevään alkua laittamalla parveketta taas kuntoon. Tyttöjen hiekkalaatikko täytetään tänä kesänä taikahiekalla ja toivotaan, että saisin kukat ja yrtit pidettyä elossa paremmin kuin aiemmin.
Hassua ajatella, että kesällä siellä hiekkalaatikolla on jo istumassa tuo pieni, joka vielä vain lähinnä nukkuu, syö ja rakastaa hymyillä. Varsinkin aamuisin herätessä.
Ja kuinka paljon mä rakastankaan niitä leveitä hampaattomia hymyjä. Iloisia silmiä ja isoja poskia. Vauvan tuoksua ja pieniä suuria makkarajalkoja.
Ihanaa ajatella, että perjantaina me jo herätään hotellin lakanoista paahtavan auringon alla. Päästään nauttimaan lämmöstä ja koko ison perheen seurasta viikoksi. Voin jo kuvitella sen naurun määrän, jonka tuleva viikko tulee pitämään sisällään. Iltoja korttipelien parissa ja aamuja äidin kanssa joogaten. Miten ihanaa on kaivaa kesävaatteita esille ja karata keskeltä tätä harmautta sekä ankeutta nauttimaan valosta, merivedestä ja rantahiekasta. Päivistä uima-altaalla ja illoista uutta kaupunkia tutkien. Vieläkun saisi aloitettua pakkaamisen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti