Dubai, olit hyvä meille

Aurinko ja meri.

Liian korkeat talot,

aikaiset aamut sekä 

loppumaton lämpö.

Dubai, olit hyvä meille.

Kun heräät Dubain kattojen yllä auringonpaisteeseen ikkunasta avautuessa maisema kirkkaaseen mereen ja vieressä nukkuvat onnelliset lapset, ei olla kaukana niistä hetkistä, joissa sydän on pakahtua onnesta.

Takana on mieletön viikko. Viikko, jolle ei löydy edes sanoja. Viikko, joka oli täynnä aurinkoa, lämpöä ja yhdessäoloa. Naurua ja iloa.

Tästä matkasta mä haluan muistaa auringon ja lämmön iholla. Pienemmän neidin leveän hymyn aamuisin valkoisissa hotellin lakanoissa. Pienet kippuravarpaat rantahiekalla ja silmät, jotka eivät vielä koskaan olleet nähneet sellaista kirkkautta. Isomman neidin riemun uima-altaalla ja ihmetyksen uudesta ympärillä. Pienet simpukoiden keräilijät touhuissaan.

Haluan muistaa sen ihan liian korkean hotellin ja ison sviitin, jossa vaelleltiin toisiamme etsien. Illan shishaa polttaen yönpimeydessä Dubain valojen loistaessa alhaalla. Tanssivan suihkulähteen ja maailman korkeimman rakennuksen hämmästelyn. Uteliaisuuden erilaisesta elämästä. Värit ympärillä ja kaikki ne tuhannet tuoksut kauniisti valaistuilla kaduilla.

Haluan muistaa sen mielettömän kauniin auringonlaskun rannalla. Ja tuntemattoman ihmisen hyvyyden, joka nosti onnenkyyneleet silmiin. Riemun ja ilon. Onnen ja rakkauden. Uuden hämmästelyn ja oleellisen huomaamisen. Sen muistamisen, että kaikki mitä meillä on, on tässä ja nyt. 

Koska loppujenlopuksi ei ole muutakuin tämä hetki.