Naisen kroppa on ehkä yksi ihmeellisimmistä asioista.
 |
| Toisessa kuvassa 9.kuulla raskaana ja toisessa kuvassa kaksikuukautta raskauden jälkeen. |
En voi olla ihmettelemättä naisen kropan kykyä luoda uusi elämä ja ruokkia se - siinä välissä muuttuen, kasvaen ja venyen, sitten taas toipuen ja palautuen. Maailman suurin ihme ja myöskin syy olla itselleen armollinen ja antaa aikaa. Yrittää olla kiirehtimättä ja tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä.
Oon lukenut viimepäivinä monta postausta siitä, kuinka kroppaansa katsoo ja kohtelee raskauden jälkeen eritavalla - hellemmin ja arvostavammin. Ja allekirjoitan täysin. Mulla on itselläni näiden raskauksien myötä hävinneet paineet siitä miltä näyttää muiden silmissä. Mitä väliä sillä on, kun on saanut kaksi tuollaista ihmettä tähän maailmaan, joista toisen vasta hetki sitten.
Enkä tarkoita tällä sitä, että haluaisin rapakunnossa maata sohvannurkassa. Vaan sitä, että tärkeämpää kuin se miltä näyttää on ehdottomasti se miltä tuntuu ja toimiiko kroppa niinkuin sen kuuluu. Ja se, että tekee sitä mikä saa itsensä voimaan hyvin ja viihtymään omissa nahoissaan, juuri sellaisena kuin on.
Ollaan itselle armollisia, helliä ja rakastavia - tänäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti